Lappi

Suomen pohjoisimman osan, Lapin, pinta-ala on liki 90 000 km2 eli lähes kolmannes koko Suomen pinta-alasta. Lappi rajoittuu lännessä Ruotsiin, pohjoisessa Norjaan ja idässä Venäjään. Lapin pääkaupunki on Napapiirin kainalossa, Lapin suurten virtojen, Kemijoen ja Ounasjoen liittymäkohdassa sijaitseva Rovaniemi, joka lähialueineen muodostaa yli 57 000 asukkaan taajaman.

Väestö

Lapissa asui vuonna 2001 liki 190 000 asukasta, mutta laajasta alueesta johtuen asukastiheys oli vain 2,1 henkeä/km2. Lapin nykyiset asukkaat ovat pääosin sekoitus eri puolilta Suomea sinne muuttaneista nk. junantuomista ihmisistä, alkuperäisväestön, saamelaisten, edustaessa enää noin 7 000 hengen vähemmistöä.

Saamelaiset

Saamelaiset on luokiteltu virallisesti Euroopan ainoaksi alkuperäiskansaksi. Sen myötä he ovat saaneet osakseen monia säädöksiä, joilla turvataan heidän perinteensä säilyminen jälkipolville. Suomen maaperällä elää nykyään noin 7 000 saamelaista, joista yli puolet asuu ns. saamelaiskunnissa Utsjoella, Enontekiöllä, Inarissa ja Sodankylän pohjoisosissa.

Ilmasto

Vuodenaikojen vaihtelu on Lapissa erittäin voimakas. Lumikirkas kevät, yöttömän yön kesä, ruskanvärjäämä syksy ja lähes puolen vuoden mittainen, runsasluminen talvi pimeine kaamosaikoineen tekevät maisemasta alituisesti vaihtelevan. Lapin erikoispiirteitä korostavat mannerilmastoon kuuluvat lumiset talvet sekä Golf-virran mukanaan tuomat lämpimät kesät.

Lumikirkas kevät

Hiihtosesonki alkaa jo marraskuussa, mutta huippuhetkiään se elää helmikuun puolestavälistä toukokuun alkuun. Tuolloin Lappi kylpee kirkkaudessa, auringon muokatessa keväthanget yhdessä yöpakkasten kanssa kantaviksi hankikeleiksi.

Luonto herää

Toukokuu ja kesäkuun alku sulattavat lumen ja jään, täyttäen sulamisvesillään Lapin suuret virrat piripintaan, räjäyttäen luonnon käsittämättömällä nopeudella täyteen teräänsä. Tuomien, kulleroiden, kielojen, juhannuskukkien ja muun kasvuston huumaava tuoksu ja satojentuhansien lintujen soidinmenot täyttävät Lapin maan.

Keskiyön aurinko

Maapallon liikkeistä johtuen Lapissa paistaa aurinko keskikesän aikana vuorokaudet ympäriinsä laskematta hetkeksikään horisontin taakse. Tätä ajanjaksoa kutsutaan nimellä yötön yö. Sen merkitys Lapin muuten lyhyenä kasvukautena on erittäin tärkeä, laajentaen näin alueen kasvikuntaa merkittävästi.

Ruska

Elokuun lopun ja syyskuun aluen tummuvat yöt tuovat mukanaan yöpakkaset, jotka maalaavat Lapin luonnon kirkkain värikirjoin ruskaloistoonsa. Ruskan kaunein ja erikoisin osa-alue on maaruska, jossa aluskasvillisuus saa oman värikirjonsa.

Kaamos

Lapin värikästä syksyä seuraa vuoden pimein ajanjakso - kaamos. Silloin aurinko ei paista eteläisessä Lapissa kuin muutaman tunnin päivässä ja pohjoisempana aurinko ei näyttäydy ollenkaan. Kaamosaikaan kuuluvat usein myös kylmät pakkaspäivät, jolloin elohopea saattaa laskea lähelle -40 celsiusastetta.

Revontulet

Lapin syksyinen ja talvinen pakkastaivas tarjoavat usein taivaalla juoksevan värikkään revontulikirjon. Taivaankannen halkova, koko ajan muotoaan muuttava valomatto näyttää aika-ajoin valuvan aivan maahan saakka. Tämä mahtava valoilmiö syntyy aurinkotuulien kuljettamien hiukkasten törmätessä maan ilmakehän yläosaan.

Kulttuuri

Lappi on sijainnistaan johtuen imenyt kulttuurisia vaikutteita kaikista ilmansuunnista. Ruotsin, Norjan, Suomen ja Venäjän alkuperäisheimoilla on kaikilla omat kulttuurinsa, johon on sekoittunut "lantalaisten" eli etelästä saapuneiden omat traditiot. Lisämausteensa tuohon keitokseen ovat vielä antaneet uskonnolliset liikkeet, Jäämeren satamat, kultakuumeet, suuret savotat sekä Lapin Sota ja sen jälkeinen jälleenrakennus.

Kultaa!

Lapin kulttuuriin kuuluu oleellisesti kullanhuuhdonta, jonka aiheuttama nk. Kultakuume kävi huipussaan 1900-luvun alussa ja sotien jälkeen 1940-luvun lopussa. Kullanhuuhdontaa harjoitetaan edelleenkin useissa eri kohteissa Lapin kairoilla.

Poro

Poro on perinteisesti ollut oleellinen osa saamelaista elämäntapaa. Tämä peurasta polveutunut puolikesy hyötyeläin vaeltelee kesät talvet laidunalueillaan suurina tokkina, joista ne kootaan muutaman kerran vuodessa poroerotukseen, jossa merkitään uudet vasat ja erotetaan teuraaksi joutuvat yksilöt.

Kuksa

Yksi Lapin tunnettuja tavaramerkkejä on kuksa, puinen juoma-astia, jota eivät metalliset, posliiniset tai pahviset mukit ole pystyneet syrjäyttämään. Kuksan käytännöllisyys perustuu sen helppokäyttöisyyteen, lämmönjohtokykyyn, keveyteen sekä kestävyyteen, ja kahvikin maistuu erätulilla paljon paremmalta omasta kuksasta nautittuna.

Leuku

Puukko on aina ollut tarpeellinen apuväline luonnossa liikuttaessa. Lappilaisten leveäteräinen versio on nimeltään leuku, "lapinmiehen leatherman", joka ei ole ollut pelkästään puukko, vaan myös monikäyttöinen apuväline palkisilla vaellettaessa.